Siloneula (Nerophis ophidion)

•Sve: Mindre havsnål

•Eng: Straight-nosed pipefish

•Deu: Kleine schlangennadel

•Fra: Vipère de mer

Siloneulaa ei ensinäkemältä uskoisi millään kalaksi. Se on 15-30 senttiä pitkä ja vain puolisen senttiä korkea lieromainen otus. Tätä vaikutelmaa lisää vielä tasaisesti kapeneva pyrstö, joka on kärjestä nauhamainen ilman pyrstöevää.

Tarkemmalla tutkimisella siloneulasta löytää kuitenkin pään, josta puolet on kuonon pituutta. Suu on ylöspäin vino. Yksi selkäeväkin löytyy, rinta- ja vatsaevät samoin kuin peräevä sen sijaan puuttuvat.

Siloneula on kehno uimari, mutta hyvä piiloutuja leväkasvillisuuden joukkoon. Se osaa kietoa pyrstönsä vesikasvin ympärille ja kiinnittyä näin paikoilleen.

Siloneulaa tavataan Oulun korkeudelle asti merialueen rannikkovesissämme, jossa se viihtyy rakkolevien seassa. Lämpimien säiden aikaan siloneulat ovat matalissa vesissä, talveksi ne siirtyvät syvään, jopa yli 20 metrin syvyyteen.

Siloneulan kutu alkaa kesä-heinäkuun vaihteessa ja saattaa jatkua joskus elokuulle asti. Naaras saa korean kutuasun. Mätimunansa se siirtää koiraan vatsaan. Siloneulat syövät imaisemalla pipettimäisellä suullaan pieniä planktereita. Suomessa ruokavaliota ei ole tutkittu, mutta ulkomaisten tietojen mukaan sille kelpaisivat hankajalkaiset ja vesikirput.

Siloneulan yleisyydestä kotivesissämme ei ole täsmätietoa. Tuttu vieras se kuitenkin on rannikkoalueen verkkokalastajien sivusaaliina, kun se nousee ylös rakkolevän mukana.