HELSINKI 25.-26.5.2019

ILMOITA JOUKKUEESI

Ilmoittautuneet
joukkueet 2019

 

  1. AC Delirium
  2. AC Nappasko
  3. Ahdin Kätyrit
  4. FC MaTo
  5. FC MaTo Seniors
  6. Hakuninmaan Limbo
  7. Heittokala Tarantella
  8. Helsinki Anglers Finland
  9. Huljuttajat
  10. Jigipäät
  11. Joukkue
  12. Kalapojat Helsinki
  13. Kalapuikot
  14. Kalapyörykät
  15. Keijukalat
  16. Kemball Pro
  17. Kimpapo
  18. Kolmipiikki
  19. Komisarion Koukut
  20. Kukku hukku
  21. Kumikalat
  22. Kuningaskalastajat
  23. Lesnan Naputtajat 1
  24. Lesnan Naputtajat 2
  25. Löysät Lahnat
  26. Mikkelin Kittaajat
  27. Och alla fiskar...
  28. Onks Se Pohjas
  29. Onnenonkijat
  30. Partahauki
  31. Piscātor
  32. Prokastajat
  33. S.A.A.P.A.S. 
  34. Saksan Maajoukkue
  35. Servants of Princess Kailash
  36. SKES Taimentiimi
  37. Sour Cream Union
  38. Species Fishing Team
  39. Symbioosin Kalakerho
  40. SYP
  41. Team Hulivilit
  42. Team Rocario
  43. Team Saka
  44. Team Salakka
  45. Team Simput
  46. Team Sormi Suussa
  47. Team Vihdin Huti
  48. Tokkopa Vaan
  49. Töt-törö
  50. Vallilan Guru&Humala 1
  51. Vastarannan kiisket

Siika (Goregonus lavaretus)
Goregonus lavaretus

Sve: Sik

Eng: Whitefish

Deu: Grosse maräne, Felchen

Fra: Lavaret


Täsmälleen ottaen pitäisi puhua siioista, sillä Suomesta löytyy useita siikatyyppejä, jotka on tulkittu myös itsenäisiksi lajeiksi. Nämä ovat pohjasiika, karisiika, vaellussiika (kuvassa), järvisiika ja planktonsiika.

Lisäksi Suomen vesiin on istutettu siperialaista peledsiikaa, mutta se kuuluu eri lajiryhmään kuin meidän laveratus-siikamme. Kotoiset siikamme on ulkonäöltään vaikea erottaa, lähinnä ne voi tunnistaa toisistaan kiduskaarien siivilähampaat laskemalla. Esimerkiksi pohjasiialla niitä on keskimäärin 20 kun taas järvisiialla 42.

Siivilähampaiden määrä ratkaisee myös siian ravinnon. Jos siivilähampaita on harvassa, kala erikoistuu pohjaeläimiin kuten vesihyönteisten toukkiin, kotiloihin ja siiroihin. Vastaavasti tiheät siivilähampaat kertovat planktonia syövästä siiasta.

Siikojen kyljet ovat kirkkaan hopeiset ja evät harmaat. Pää on suhteellisen pieni, samoin suu, joka on hampaaton. Muikusta siian erottaa leukapielistä. Yläleuka on siialla alaleukaa pitempi, muikulla päinvastoin.

Siikoja tavataan koko pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa. Suomesta niitä löytyy koko maasta, ei kuitenkaan kaikista vesistöistä. Siiat viihtyvät viileässä ja happipitoisessa vedessä. Samassa järvessä voi olla useita siikamuotoja, joiden kutuajoissa ja -paikoissa sekä rakenteessa on eroja.

Periaatteessa nämä kalat pystyvät risteytymään keskenään ainakin kalanviljelylaitoksissa, mutta kutuerot pitävät kannat erossa toisistaan.

Siiat kutevat syys-lokakuussa. Jotkut siikakannat saattavat kutea jopa keskitalven jälkeen, kuten Kuusamon eräissä pikkujärvissä. Siiat kutevat joissa ja järvissä sorapohjalle. Poikaset kuoriutuvat keväällä jäidenlähdön aikaan.

Suurimmiksi Suomesta saaduista siioista mainitaan Kuopion Jälänjärvestä vuonna 1913 saatu kymppikiloinen sekä merestä saadut kaksi 12-kiloista. Toinen saatiin Raippaluodosta 1896 ja toinen Vaasan edustalta 1967.

Siikaa pyydetään ennen muuta verkoilla, mutta se ottaa hanakasti myös perhoon ja pilkkiin. Siika on tärkeimpiä talouskalojamme ja sitä istutetaan eri vesistöihin vuosittain suuria määriä.

Kuva: Teemu Heikkilä