Säyne (Leuciscus idus)

•Sve: Id

•Eng: Ide

•Deu: Aland

•Fra: Ide

Säyne tai säynävä kuuluu särkikalojen (cyprinidae) heimoon ja sen lähimmät sukulaiset ovat seipi ja turpa. Säyneet ovat kalamiehelle sikäli kiintoisia särkikaloja, että ne kasvavat aina viiteen kiloon asti. Suomen Urheilukalastajien liiton suurkalarekisterissä pitää kärkisijaa 3,550 kilon kala.

Säyneen erottaa särjestä pienemmistä suomuista ja keltaisesta silmästä. Turpa on samannäköinen, mutta kylkiviivasta laskien säyneellä on suomuja 56-61 ja turvalla vain 44-46. Vielä kalat erottaa peräevästä, joka on säyneellä kovera, turvalla kupera.

Säyneen levinneisyys noudattelee särjen valta-alueita, mutta säyne edellyttää viihtyäkseen virtasalmia ja suuria vesiä. Säyne ei viihdy sameissa, rehevissä ja ajoittain hapenpuutteen vaivaamissa järvissä. Pienet säyneet liikkuvat usein yhtenä parvena särkien kanssa.

Kesällä säyneen tavoittaa läheltä pintaa ja se syö pääsääntöisesti pohjaeläimiä, varsinkin nilviäisiä. Suuri säyne syö mielellään kilkkiä, sinisimpukkaa ja liejusimpukkaa. Nilviäisten kuoren se pystyy rikkomaan nieluhampaillaan. Kutuaika eteläisessä Suomessa on huhti-toukokuun vaihteessa, noin pari viikkoa jäiden lähdöstä. Pohjoisessa kutu on vasta kuukautta myöhemmin.

Suuret säyneet syövät myös pikkukaloja, joten ne iskevät myös vieheisiin. Säynettä voi tavoitella tosissaan lipoilla ja lusikoilla, jigillä, perholla ja ongella.