Särki (Rutilus rutilus)

•Sve: Mört

•Eng: Roach

•Deu: Plötze

•Fra: Gardon

Särki on se tuttuakin tutumpi kala, joka pompottelee ongenkohoa ennen kuin lopulta tarttuu matoon tosissaan. Särkeä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta.

Parhaiten särjen tuntee punaisista silmistään. Muut läheiset särkikalat kuten seipi, säyne ja turpa ovat silmien väriltään kellertäviä. Särjen kaikissa evissä on punaista väriä. Vastanpuoleiset evät ovat helakanpunaisia, selkä- ja pyrstöevä tummanpunaisia tyvestään.

Värit kirkastuvat särjen iän kasvamisen myötä. Mittaa kalalla on tavallisesti 15-25 senttiä, paino ylittää harvoin puolen kilon rajaa, mutta onpa Liperin Juojärvestä saatu 1939 peräti 2,5 kilon painoinen särki.

Särki viihtyy sekä merenrannikon murtovesissä että sisävesissä. Liian kylmää vettä se ei siedä eikä vesi saa myöskään olla liian hapanta, mutta muuten kala ei ole liian ronkeli elinolonsa suhteen.

Särki menestyy siis hyvin ja joskus liiankin hyvin. Suuret parvet saattavat popsia vesistöistä liian tehokkaalla siivilällä eläinplanktonia, joka puolestaan ei sitten pysty harventamaan tarpeeksi kasviplanktonia, käytännössä siis levää. Näin vesistöt pääsevät rehevöitymään liikaa.

Perussyy tosin on aina vesistöihin maanviljelyksen takia pääsevissä ravinteissa, ei sentään särjissä.

Särki liikkuu päivisin parvissa samankokoisten lajitoveriensa kanssa. Yöpuulle siirryttäessä parvet hajautuvat pohjaan. Runsaasti erityisesti aamulla ja illalla liikuskelevat parvet viihtyvät tyynellä säällä matalassa ja vastaavasti tuulisemmalla kelillä syvemmällä.

Särjet eivät varsinaisesti vaeltele, mutta Turun suunnalla on tietoja noin 15 kilometrin merivaelluksesta merkintäpaikalta. Särki kutee mataliin rantavesiin touko-kesäkuun vaihteen ympärillä. Sanotaan, että kutu osuu koivumetsän vihoittamisen aikaan.

Koirailla on kutukyhmyjä. Kutu kestää vain muutaman päivän. Poikasten kasvunopeus vaihtelee runsaastikin. Toisaalla viisivuotias poikanen on saanut pituussenttejä tusinan verran. Toisaalla ikätoverit voivat olla jo hyvinkin parinkymmenen sentin pituisia.

Ylipäätään särki on suhteellisen hidaskasvuinen kala. Rehevissä vesissä kasvun luulisi ensi miettimältä olevan nopeampaa, mutta näin ei ole. Näissä vesissä kalasto on monipuolisempi ja särkikannat tiheitä. Syntyy siis kilpailua ravinnosta. Plankton on pienten särkien pääravintoa. Isommille pohjaeläimet ovat ruokalistan kärjessä. Meressä nilviäiset kuten sinisimpukat ovat ykkössijalla, järvissä siirat ja hyönteisen toukat. Veden pinnalta särjet syövät myös hyönteisiä.

Ruotoisena kalana särkeä ei varsinaisesti pyydetä, vaikka se onkin ihan kelvollinen ruokakala. Särkeä nousee pääsääntöisesti muun kalastuksen sivutuotteena. Moni onkireissu olisi paljon tapahtumaköyhempi ja hiljaisempi, elleivät särjet asuttaisi kotivesiämme.