Muikku (Coregonus albula)

•Sve: Siklöja

•Eng: Vendace

•Deu: Kleine maräne

•Fra: Petite marine

Muikku on suomalaisten happirikkaitten järvivesien hienointa antia, vaikka kalaa ei oikein mitenkään voi pyytää urheilukalastusvälinein - ei ainakaan kovin kannattavasti. Tämä 10-20 cm pitkä kala kuuluu lohikalojen heimoon, vaikka sitä voisikin erehtyä luulemaan salakan tai silakan sukulaiseksi. Rasvaevä muistuttaa kuitenkin lohikalojen aatelista.

Samaan coregninae -alaheimoon kuuluvat muikun lisäksi siiat - yhtä hopeakylkiset ja täplättömät kalat. Siikoja ja muikkuja yhdistää myös suuri muuntelevuus, niistä tavataan lukuisia toisiaan suuresti muistuttavia lajeja, joiden ryhmitteleminen ja tunnistaminen tuottaa vaikeuksia.

Suuren muikun erottaa pienestä siiasta suun avulla. Muikun alaleuka on yläleukaa pitempi. Samankokoiset kalat erottaa vielä siitä, että suomut ovat muikulla ohuemmat, kirkkaammat ja helpommin irtoavat kuin samankokoisella siialla.

Muikun nimelle Lauri Koli antaa etymologisen pohjan sanasta muikea - hapan. Hapattaminen on ollut yleinen muikun valmistustapa. Vanhin muikun nimi on rääpys, virossa rääbis. Perämerellä muikkua kutsutaan maivaksi.

Muikku on ennen muuta järvikala, mutta sitä esiintyy murtovesissä Perämeren ja Suomenlahden vähäsuolaisissa osissa. Muikku ei viihdy pienissä ja matalissa järvissä, vaan kaipaa syvää ja suurta vettä, saarekkaita järviä, joissa on erilaisia selkiä ja syvänteitä. Se saalistaa parvissa selkävesillä eläinplanktonia, mutta on itse mieluinen ateria petokaloilla. Erityisesti järvitaimenet ahnehtivat järvien selillä muikkuparvien perässä.

Posion Suorsajärvestä on saatu 800 grammaa painanut muikku vuonna 1964. Laatokassa muikut saattavat kasvaa jopa kilon painoisiksi. Salmista on saatu peräti 1,2-kiloinen muikku.

Valtaosa Suomen muikkukannoista kutee syksyllä, loka-marraskuussa, veden kylmettymisen laukaistessa kudun. Kutupaikkoina ovat syvänteiden ympäröimät matalat rinteet ja matalikot. Pohja on tavallisimmin kova hiekkaa tai soraa 2-10 metrin syvyydessä. Mätijyvät painuvat pohjaan ja kehittyvät poikasiksi talven tai koittavan kevään kuluessa.

Vuosittaiset muikkusaaliit vaihtelevat huomattavasti eri vuosina riippuen vuosiluokkien kudun onnistumisesta. Myös taimenistutuksilla on osoitettu olevan merkitystä muikkukantoihin. Muikkua pyydetään pääasiassa nuotalla ja verkoilla.