Lohi (Salmo salar)

•Sve: Lax

•Eng: Salmon

•Deu: Lachs

•Fra: Saumon

Lohta pidetään perustellusti kalojen kuninkaana. Se on voimakas vaeltaja, isokokoinen, kaunis ja hyvänmakuinen kala. Lohi on kaikkien kalamiesten tavoittelema saalis.

Lohi kasvaa suurimmaksi kuin yksikään toinen vakituinen kalalajimme. Tavallisesti se painaa 2-20 kiloa, mutta yli parikymppisiä saadaan säännöllisesti. Ennätyslohi saatiin Tornionjoen lohipadosta jo vuosisadan alussa ja painoa tällä kuningaskalalla oli 43 kiloa. Nyt yli 30-kiloisetkin ovat harvinaisuuksia.

Lohi sekoitetaan helposti taimeneen. Maallikon perustuntomerkit näiden kahden kalan erottamiseen löytyvät pilkuista ja pyrstöstä: lohella kylkipilkut juuri ja juuri yltävät kylkiviivan alapuolelle, taimenella niitä on aina enemmän ja ulottuvat alemmaksi. Lohen pyrstössä on lovi, taimenen pyrstön muoto on suhteellisen suora.

Jos edellä mainitut seikat eivät riitä tunnistamiseen, niin lisäeroja löytyy kromosomiluvusta, kylkiviivan suomujen määristä, kiduskaaren siivilähampaiden muodosta ja kitalaessa olevan vannasluun muodosta.

Lohen elämänkaari alkaa kutupaikoista joessa. Lohinaaraat ovat kaivaneet pyrstöllään virtaavan veden sorapohjaan kutupaikan - noin 10-30 sentin syvyisen ja metrin parin pituisen kuopan. Uroksen hedelmöityksen jälkeen mäti on peitetty soraan.

Kutu hautuu joen sorapohjassa viitisen kuukautta talven yli. Juuri kuoriutuneet lohenpoikaset pysyvät soran sisässä joitakin viikkoja ruskuaispussin ravinnon turvin. Sen jälkeen ne tulevat sorasta esiin.

Jo ensimmäisenä kesänä pienet lohenpoikaset valloittavat itselleen reviirin, jota ne puolustavat. Reviiri kasvaa kalan koon mukaan. Kaksikesäisellä poikasella se on jo joitakin neliömetrejä. Tämä reviirikäyttäytyminen asettaa myös rajat poikastuotannolle.

Kasvettuaan noin 12-20 sentin pituiseen smolttivaiheeseen poikaset suuntaavat joesta merivaellukselle. Vaellus alavirtaan on runsaimmillaan touko-heinäkuussa. Meressä poikaset vaihtavat nopeasti kalaravinnolle ja alkavat kasvaa kokoa. Kotijoesta riippuen poikaset vaeltavat eri puolille Itämerta - kuitenkin Itämeren alueella pysyen.

Meressä lohet pysyvät yhdestä viiteen vuoteen ja niiden paino luonnollisesti kasvaa sen mukaan, mitä pitempään ne meressä viihtyvät. Perämeren lohet viipyvät meressä keskimäärin kolme vuotta. Koiraat tapaavat palata naaraita aiemmin.

Kutunousu käynnistyy heti jäiden lähdön jälkeen ja on voimakkaimmillaan kesäkuussa. Eri jokien aikatauluissa on tietysti eroja.

Kudulta lohet palaavat takaisin mereen, jotkut jäävät talveksi jokeen ns. talvikoiksi. Vajaat viisi prosenttia lohista on toista kertaa kudulla ja sitä useammin vain aniharva.

Lohi on kotijokiuskollinen eli se palaa sinne, missä on syntynytkin. Vielä ei ole pystytty täsmällisesti selvittämään, mikä saa lohen löytämään Itämeren altaalta kotijokeensa. Lähellä auttaa varmasti hajuaisti, mutta se ei osoita kompassia oikeaan suuntaan satojen kilometrien päässä kotijoesta.

Lohen tarina Suomessa on murheellinen. Vielä vuosisadan vaihteessa lohi lisääntyi 18:ssa Itämereen laskevassa joessa. Nyt jäljellä on vain kaksi jokea - Tornionjoki ja Simojoki. Kiiminkijoki oli viimeinen menetetty lohijoki.

Tilanne ei ole juuri parempi muualla Itämeren alueella. Kun lohijokia oli alun perin 80, niistä on jäljellä 20 ja poikastuotannosta jäljellä kymmenesosa.

Lohi on joutunut kolmen uhkatekijän puristuksiin. Näitä ovat voimalaitospadot, vesien likaantuminen sekä kutualueiden pilaaminen säännöstelyillä ja ruoppauksilla.

Kutujokien vähentymistä on yritetty paikata istutustoiminnalla. Laitoskalat eivät kuitenkaan ole yhtä vahvoja kuin luonnonlohet. Samoin niiden geneettinen perimä köyhtyy koko ajan.

Lohi on urheilukalastajan kotoinen ykkösvastus, jota tavoitellaan ensi sijassa vaapuilla, lusikoilla ja perhoilla - heittäen ja vetäen. Erityisesti lohen vetouistelu on viime vuosina kehittynyt Suomenlahden alueella. Rauhoitukset Tornionjoen suulla ovat parantaneet saaliita itse joessa tuntuvasti.