Kivinilkka (Zoarces viviparus)

ENG	SVE	EST	DEU
Eelpout	Tånglake	Emakala	Aalmutter

 

Kivinilkka on luimurainen, pitkulainen pohjakala. Sen pää on korkeampi kuin leveys, suu iso ja paksuhuulinen. Rintaevät ovat suuret, selkäevä alkaa heti pään takaa ja jatkuu liki pyrstöön asti. Kivinilkan iho on limainen ja pienet suomut ovat ihon sisällä. Pituutta tällä veijarilla on 15-35 senttiä, enintään 45 senttiä.

Yleisväriltään kivinilkka on ruskea, mutta siitä löytyy myös harmaata ja punertavaa sävyä. Nykyisin kivinilkka lasketaan turskakalojen heimoon, vaikka aiemmin sitä ounasteltiin ahvenkalojen sukulaiseksi. Eittämättä ainakin ulkoiset tekijät suosisivat turskan sukua, vaikka kivinilkalta viiksisäie puuttuukin.

Kivinilkan heikkoa heimotuntemusta kuvastavat sen vierasperäiset nimetkin - ruotsiksi se on tånglake eli levämade, saksaksi taas aalmutter eli ankeriaan äiti. 

Vaikka heimon asemasta ei olekaan täsmällistä varmuutta, sen sisältä löytyy yli 60 sukulaista. Nämä kaikki viihtyvät pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon kylmissä vesissä. Kaikki ne ovat merikaloja, vain kivinilkka tulee toimeen kotoisissa murtovesissämme.

Kivinilkka asuttaa koko rannikkoamme harveten pohjoiseen päin. Se elää 80 metriä syvään veteen asti. Mitä syvemmälle mennään, sitä isompia ovat yksilöt. Kivinilkka ei vaella, vaan pysyttelee paikallisena kalana. 

Kivinilkat parittelevat elo-syyskuussa ja synnyttävät eläviä poikasia tammi-helmikuussa, jolloin uudet tulokkaat ovat noin 46 millin pituisia. Poikasten määrä vaihtelee 32-42 sentin pituisilla naarailla 70-300 välillä. 

Suurin Suomesta saatu kivinilkka painoi 510 grammaa ja sillä oli pituutta 44 senttiä. Se saatiin Ruissalosta vuonna 1984. Kerran on kuitenkin saatu pitempi kala, 45-senttinen Hankoniemen edustalta, mutta se painoi tätä turkulaista sukulaistaan vähemmän. 

Kivinilkat syövät pieniä katkoja ja siiroja, monisukasmatoja ja sinisimpukoita - pohjakalatkin kuten teistit ja tuulenkalat kelpaavat appeeksi. Kivinilkka puolestaan on turskien ja haukien saalista - saaristossa myös ennen muuta riskilöiden ravintoa. Nämä linnut elävät pääsääntöisesti juuri kivinilkoilla. 

Kalamiehet saavat kivinilkkoja siimansa päähän ennen muuta pohjasta pilkkiessä. Nämä yksilöt jäävät kuitenkin pääsääntöisesti pieniksi.

Kivinilkka olisi mainio ruokakala, mutta Suomessa sitä ei ennen muuta pienen kokonsa takia syödä. Savustamista kehutaan kivinilkan parhaana valmistustapana.

 

Kuva: Jukka Halonen