Kampela (Platicthys flesus)

ENG	SVE	EST	DEU
Flounder	Skrubbskädda	Lest	Flunder

 

Itämeressä tavataan neljää eri kampelalajia ja niistä yleisin on tavallinen kampela. Sitä erotettaessa hieta-, puna- ja piikkikampelasta tulee kiinnittää huomionsa ihon luukyhmyihin ja kylkiviivan sijaintiin.

Tavallisesta kampelesta löytyy myös ns. punatäpläinen muoto, joka periaatteessa voi sekoittua punakampelaan. Jälkimmäinen on kuitenkin kovin harvinainen suomalaisilla vesillä, joten todennäköisemmin saaliiksi on tullut kampela eikä punakampela. Jos kuitenkin epäilystä syntyy, kalat erottaa kyhmyistä. Kampelalla niitä vilistää kylkiviivan molemmin puolin päästä pyrstöön asti, mutta punakampelalla niitä on vain päässä. 

Hietakampelan taas erottaa kampelan tavallisesta muodosta kylkiviivan puolikaaresta, joka sijaitsee pään takana. Hietakampelakin on niin harvinainen tapaus Suomessa, että sitä ei kannata liikaa toivoa saaliikseen. 

Kampelaa tavataan Euroopan merten rannikkovesistä. Suomen rannoilla sitä tavataan kaikkialla, mutta eniten Porvoon ja Porin välisellä osalla. Se asustaa hiekka- ja kivipohjaisilla alueilla suhteellisen matalassa vedessä. Talvella kalat siirtyvät jopa 50 metrin syvyyteen. 

Kampelan kutuajat vaihtelevat olinpaikoittain, mutta Itämeressä kutu ajoittuu touko-kesäkuuhun. Kampelat saattavat kutea hyvinkin syvässä vedessä, mutta Suomen rannikolla mitä ilmeisimmin matalassa. 

Monien muiden kalalajien tapaan naaraat kasvavat uroksia nopeammin. Noin kymmenvuotias naaraskampela painaa 600 grammaa. Suomen rannikoilta ei saada käytännössä 35-senttistä kampelaa suurempia yksilöitä. Ennätyskala saatiin 1953 Kotkan vesiltä, sillä oli painoa 3,2 kiloa ja pituutta 55 senttiä.

Kampelan suu on pieni ja se syö pääravintonaan lieju- ja sinisimpukoita. Suuret kutukypsät kalat eivät syö talvikuukausina, joten niitä ei saa urheilukalastusvälinein. Kampelaa ongitaan pohjasta madoilla ja kalanpaloilla - kala on yöaktiivinen, joten kalastus kannattaa aloittaa illalla. Tehokkaimmaksi kehutaan kuitenkin lehtimatoa. 

Onkilitka on kampelalle tehokas. Pilkin tai painon avulla litka lasketaan pohjaan ja veneen annetaan ajelehtia oletetun kampelapaikan yli. Sopivin koukkukoko kampelalle on n:o 4-5.

 

Kuva: Jussi T. Pennanen