HELSINKI 25.-26.5.2019

ILMOITA JOUKKUEESI

Ilmoittautuneet
joukkueet 2019

 

  1. AC Delirium
  2. AC Nappasko
  3. Ahdin Kätyrit
  4. FC MaTo
  5. FC MaTo Seniors
  6. Hakuninmaan Limbo
  7. Heittokala Tarantella
  8. Helsinki Anglers Finland
  9. Huljuttajat
  10. Jigipäät
  11. Joukkue
  12. Kalapojat Helsinki
  13. Kalapuikot
  14. Kalapyörykät
  15. Keijukalat
  16. Kemball Pro
  17. Kimpapo
  18. Kolmipiikki
  19. Komisarion Koukut
  20. Kukku hukku
  21. Kumikalat
  22. Kuningaskalastajat
  23. Lesnan Naputtajat 1
  24. Lesnan Naputtajat 2
  25. Löysät Lahnat
  26. Mikkelin Kittaajat
  27. Och alla fiskar...
  28. Onks Se Pohjas
  29. Onnenonkijat
  30. Partahauki
  31. Piscātor
  32. Prokastajat
  33. S.A.A.P.A.S. 
  34. Saksan Maajoukkue
  35. Servants of Princess Kailash
  36. SKES Taimentiimi
  37. Sour Cream Union
  38. Species Fishing Team
  39. Symbioosin Kalakerho
  40. SYP
  41. Team Hulivilit
  42. Team Rocario
  43. Team Saka
  44. Team Salakka
  45. Team Simput
  46. Team Sormi Suussa
  47. Team Vihdin Huti
  48. Tokkopa Vaan
  49. Töt-törö
  50. Vallilan Guru&Humala 1
  51. Vastarannan kiisket

Isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus)

ENG SVE EST DEU
Greater sandeel Tobiskung Suurtobias Grosser sandaal

 

Isotuulenkala on pitkulainen, tasapaksu, vihertävän sinisen värinen, suhteellisen pieni kala, joka esiintyy merenrannikolla aina Vaasan korkeudelle asti. Tuulenkala -nimen sanotaan olevan peräisin siitä, että kalaa on perinteisesti saatu nuottapyynnin sivusaaliina rantavesistä erityisen kovan tuulen aikaan.

Isotuulenkalan sotkee helpoimmin pikkutuulenkalaan, joka on päälle päin lähes identtinen, paitsi jonkin verran pienempi. Isotuulenkala kasvaa usein yli 20 sentin kokoiseksi, mutta jää kuitenkin alle 30 sentin. Pikkutuulenkala vuorostaan jää normaalisti 12-14 sentin mittaiseksi.

Varmemman tunnistuksen saa kitalaen vannasluuta tutkimalla. Sen etuosassa isotuulenkalalla on kaksi vahvahkoa hammasta, jotka pikkutuulenkalalta puuttuvat. Tätä tunnistusta ei välttämättä pysty kuitenkaan tekemään ilman mikroskooppia. Isommat isotuulenkalat tunnistaa myös silmän edessä kuonossa olevasta tummasta täplästä, mikä pikkutuulenkalalta puuttuu.

Tuulenkalat on kalastajille ylipäätään hieman harvinaisempaa sorttia, sillä ne eivät kovin usein käy normaaleihin pyydyksiin. Tyypillisimmin harrastuskalastajat saavat tuulenkaloja vieheisiin vahingossa tarttuneina lohenuistelun ohessa. Niitä saadaan myös silakkaverkoilla sekä troolipyynnin sivusaaliina.

Suomen rannikolla tuulenkalat eivät ole läheskään niin yleisiä kuin Itämeren eteläosissa, jossa se on suorastaa runsaslukuinen. Tuulenkalaa esim. epäillään pääsyylliseksi, kun pari vuotta takaperin Siljan moottorin jäähdytysputkisto oli mennyt pienistä kaloista tukkoon, niin että matkustaja-alus oli pitänyt erikseen pysäyttää putkiston puhdistusta varten.

Isotuulenkala on myös siitä erikoinen, ettei sillä ole uimarakkoa eikä vatsaeviä. Uimarakon puuttuminen on siinä mielessä erikoista, sillä isotuulenkala on kuitenkin vapaan veden parvikala. Alkukesällä tuulenkaloja melkein tavataan tyypillisimmin, jolloin ne ovat suhteellisen matalassa vedessä kutupuuhissa. Kutu tapahtuu 10 - 20 metrin syvyydessä hiekkapohjalla. Talvet ne viettävät 50 - 60 metrin syvyydessä. 

Isotuulenkala syö suurimmalta osin planktonia. Yli 20 sentin tuulenkalat ovatkin jo lähes poikkeuksetta siirtyneet pikkukalaravintoon, syöden pieniä silakoita, kilohaileja, kuoreita, piikkikaloja sekä tokkoja. Tuulenkalat muodostavat vastaavasti ravintoa turskalle, lohille, taimenille ja monille muille kaloille. Linnuista etenkin riskilät, tiirat, lunnit ja kiislat syövät tuulenkaloja. Muilla vesillä myös pienet valaat syövät tuulenkaloja.

 

Kuva: Lauri Urho