Hauki (Esox lucius)

•Sve: Gädda

•Eng: Pike

•Deu: Hecht

•Fra: Brochet

Luupää, limatuubi, vihertorpedo. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta hauki onkin suomalaisen urheilukalastajan ykkösvastus. Sitä esiintyy käytännössä kaikissa kotoisissa vesissä ja se antaa aimo vastuksen suureksi kasvettuaan. Hauen evät ovat petokalalle ominaisesti keskittyneet ruumiin takaosaan varmistaakseen tehokkaan syöksypotkun uidessa.

Hauki on paikallinen kala. Se viihtyy merellä ruovikkoisissa lahdissa, mutta myös rakkoleväkasvustoissa karikkojen kupeissa. Huonoiten hauki viihtyy karuissa kivikkojärvissä, joissa puuttuva pohjakasvillisuus ei mahdollista suojaa poikasille. Hauet liikkuvat myös ravintonsa perässä, seuraten rantautuvia silakkaparvia tai nousten jokiin kutevien salakoiden perään.

Hauen kutu ajoittuu huhtikuun puolenvälin ja toukokuun puolenvälin seutuville, osuen useimmiten toukokuun alkuun. Kudun alkaessa veden lämpötila on vain 1-4 astetta ja loppuessa 3-13 astetta. Kutualueet sijaitsevat matalissa kasvillisuuspohjaisissa paikoissa. Etelä-Suomen järvillä kutu alkaa aiemmin kuin merialueella.

Ensimmäisen kesän poikaset kasvavat noin kymmensenttisiksi ja parina seuraavana vuotena kasvu jatkuu samaan tahtiin. Nelivuotias hauki on siis noin 40-senttinen, mutta sitten kasvu hidastuu. Naaraat kasvavat nopeammin ja ylipäätään koiraita suuremmiksi.

Suomen ennätyshaukena pidetään Säkylän Pyhäjärvestä 1905 saatua 25,5 kilon haukea, mutta tieto ei ole täysin varma. Noilla nurkin suurin Suomesta saatu hauki kuitenkin lienee ollut. Vuonna 1997 suurin urheilukalastusvälinein pyydetty hauki painoi 17,5 kiloa. Rekisteriennätys on vuodelta 1994 ja kala painoi 17,8 kiloa.

Hauki on petokala jo pienestä pitäen. Jo viiden sentin pituiset poikaset syövät kalanpoikasia. Ison hauen ruokalistalla ovat ennen muuta särki, salakka, muikku, ahven ja silakka. Sattumasaaliiksi voi joutua myös sammakko, vesilinnunpoikanen tai myyrä. Lajitovereitaankaan hauki ei karsasta.

Tavallisesti hauen syömän saaliin koko on 20-25 prosenttia sen omasta painosta. Hauki ei valitse saalislajejaan järjestelmällisesti vaan syö niitä, joita alueella on saatavana.

Hauki ei varsinaisesti etsi saalistaan vaan odottaa lymypaikassaan sen tulemista ulottuville. Kun hauki huomaa saaliinsa, se kääntyy sitä kohden, jotta se voi mitata etäisyyden molempien silmien avulla. Ensin se ui hitaasti hiipien lähemmäksi saalistaan ja ponkaisee loppumatkan siihen kiinni. Suuren suunsa se avaa vasta saaliin vierellä. Saalistaan se ei juuri aja takaa ja työnsä se tekee aina yksin.

Saalis pysyy hyvin suussa, jossa on arviolta 700 erikokoista hammasta. Saaliinsa hauki ottaa suuhun sivuttain ja nielee sen aina lopulta pää edellä. Lauri Kolin mukaan vuosittain yksi hauki syö 100-150 kalaa. Koko ajan se ei jahtaa saalista vaan sulattelee useimmat päivät ruokaansa.

Haukea pyydetään läpi vuoden ennen muuta lusikoilla ja vaapuilla, mutta myös täkykalalla, pilkkimällä ja jopa perhokalastaen. Kiinteisiin pyydyksiin hauki joutuu myös helposti. Lämpimällä kelillä kannattaa käyttää nopealiikkeisiä vieheitä ja vastaavasti kylmillä säillä hidasliikkeisempiä.

Vanha sääntö pätee, että pienellä vieheellä saa pieniä haukia, mutta poikkeuksiakin toki on. Silloin hauella on ollut poikkeuksellisen aktiivinen vireystila. Se on iskenyt jo pienen vieheen ärsyttämänä.

Kuva: Juha Salonen