HELSINKI 25.-26.5.2019

ILMOITA JOUKKUEESI

Ilmoittautuneet
joukkueet 2019

 

  1. AC Delirium
  2. AC Nappasko
  3. Ahdin Kätyrit
  4. FC MaTo
  5. FC MaTo Seniors
  6. Hakuninmaan Limbo
  7. Heittokala Tarantella
  8. Helsinki Anglers Finland
  9. Huljuttajat
  10. Jigipäät
  11. Joukkue
  12. Kalapojat Helsinki
  13. Kalapuikot
  14. Kalapyörykät
  15. Keijukalat
  16. Kemball Pro
  17. Kimpapo
  18. Kolmipiikki
  19. Komisarion Koukut
  20. Kukku hukku
  21. Kumikalat
  22. Kuningaskalastajat
  23. Lesnan Naputtajat 1
  24. Lesnan Naputtajat 2
  25. Löysät Lahnat
  26. Mikkelin Kittaajat
  27. Och alla fiskar...
  28. Onks Se Pohjas
  29. Onnenonkijat
  30. Partahauki
  31. Piscātor
  32. Prokastajat
  33. S.A.A.P.A.S. 
  34. Saksan Maajoukkue
  35. Servants of Princess Kailash
  36. SKES Taimentiimi
  37. Sour Cream Union
  38. Species Fishing Team
  39. Symbioosin Kalakerho
  40. SYP
  41. Team Hulivilit
  42. Team Rocario
  43. Team Saka
  44. Team Salakka
  45. Team Simput
  46. Team Sormi Suussa
  47. Team Vihdin Huti
  48. Tokkopa Vaan
  49. Töt-törö
  50. Vallilan Guru&Humala 1
  51. Vastarannan kiisket

Harjus (Thymallus thymallus)
Thymallus thymallus

Sve: Harr

Eng: Grayling

Deu: Äsche

Fra: Ombre

 

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta kyllä harjus ainakin kauneimpien kalojemme joukkoon pitää laskea, jos ei sitä kauneimmaksi julista. Siinä on jotain poikkeuksellista arvokkuutta, kun näkee harjuksen kirkkaassa vedessä lipuvan mahtavan sinikimmelteisen selkäpurjeensa kanssa. Rasvaevästä harjuksen tuntee lohikalaksi. Se on erinomaisen makuinen, virtaviivainen reviirikala. Pyrstö sillä on voimakaslovinen.

Harjusta tavataan viileistä virtaavista vesistä keskisestä ja pohjoisesta Euroopasta. Meillä sitä ei tavata maan eteläosissa - ainakaan luontaisena kantana. Harjuksen elinympäristöä ovat sorahiekkapohjat ja karikot. Harjus sietää myös Perämeren murtovettä.
Harjuksesta on olemassa sekä vaeltavia että paikallisia kantoja. Se elää joissa ja järvissä, mutta ei kuitenkaan sopeudu lämpimiin ja rehevöityneisiin vesiin. Talveksi harrit painuvat syviin ja vähemmän virtaaviin kohtiin, mutta kelien lämmetessä ne kaipaavat jo voimakkaampaa ja happipitoisempaa virtaa.

Kovimpiin koskiin harjukset eivät kuitenkaan mene taimenten tapaan. Kalamiehet tietävät tavoittavansa saaliinsa kosken niskalta ja virtapaikkojen alaosista.

Harjuksen pääravintoa ovat veden kuljettama pinta- ja ilmaravinto - koskikorennot, vesiperhoset, sääsket ja mäkärät. Järvissä ja syvemmissä suvannoissa taas pääapetta ovat pohjaeläimet - korentojen ja sääskien toukkavaiheet, pikkukalat.
Harjus kutee huhti-toukokuussa. Naaras laskee mädin sorakkopohjalle kaivamaansa kuoppaan. Uiton jäljiltä entistetyt kosket ovat siis palauttaneet lukuisia elinmahdollisuuksia takaisin harjuksellekin.
Suomen ennätysharjuksen painon on ilmoitettu olevan peräti 6,7 kiloa saatuna Konnevedeltä 1956. Tämän ennätyksen voi sentään kyseenalaistaa - eipä kalasta ole sen enempää kuvaa kuin mittojakaan tallella. Vähintään se olisi maailmanennätys.

Pieliseltä kerrotaan saadun 1891 mahtava 4,675 kilon painoinen harjus, joka sekin totuudellisuudessaan olisi mahtimittainen muun maailman saalistilastoihin verrattuna. Vapavälineillä saatu Suomen suurin harjus on 2, 200 kiloa painanut yksilö.

Olipa sitten virallinen lukema mikä tahansa, harjus on kalamiehelle upea saalis niin makunsa kuin kalastustapansa puolesta. Harjusta haetaan ennen muuta perholla ja uistimella, mieluusti vasta kevättulvien jälkeen. Siiman päässä se on upea vastus - hieno saalis kaiken kaikkiaan.