Krakanojasta Pakkalanpuroksi
Se oli kahden Jukka Halosen oivallus. Keskellä Vantaata virtasi Krakanoja, jossa oli tehty satunnaisia taimenhavaintojakin. Toisin kuin monet muut Vantaan pienvedet, Krakanoja oli jäänyt teurastamatta. Se ei ollut ojamainen suora ränni, vaan puro mutkittelee kauniisti luonnollisessa ympäristössään koko matkaltaan.
Haasteetkin tiedettiin. Puro oli sivuojien kautta liettynyt savipohjaiseksi, joten työmaata kunnostuksessa riittäisi. Suurempana uhkana sen luonnontilalle olivat kuitenkin lentokentältä talvipakkasilla valutetut jäähdytysnesteet, glykolit.
Joka tapauksessa, tämä puro valittiin kunnostuskohteeksi, Olisihan kertakaikkisen upeaa, jos metropolialueella, aivan kansainvälisen lentokentän tuntumassa, virtaisi taimenen lisääntymispuro. Sellaista erikoisuutta ei muualta Euroopasta löytyisi! Tämä parhaimmillaan mahdollistaisi jopa lentokentältä järjestettävät kansainvälisten turistien syksyiset kuduntarkkailuretket.
Halosen Jukat päättivät ensimmäisen kunnostettavan kohdan Ylästöntien yläpuolella. Siinä kohdalla oli pudotusta sopivasti, ja paikka oli helposti saavutettavissa.
Kaikki tahot mukaan
Projekti suunniteltiin alusta asti laajapohjaiseksi ja kauaskantoiseksi hankkeeksi. Nyt ei toimittaisi yksin ja omin päin, vaan mukana olisivat erilaiset tahot päättäjistä virkaportaan kautta sponsoreihin. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Antti Lindtman ryhtyi hankkeen suojelijaksi, näyttelijä Jasper Pääkkönen lupautui purokummiksi. Kaupungin ympäristökeskus oli mukana niin ikään alusta saakka, toinen Jukka Halonen organisoi DHL:n sponsoriksi ja talkooväen perustaksi.
Alusta asti oli myös selvää, että projektista tulisi monivuotinen. Ei siis vain kertaluonteista kunnostusta. Uudenmaan ELY-keskukselta saatiin 800 euron tuki suunnitelmaa varten.
Ensimmäiset talkoot järjestettiin 19.8.2013. Ihan ensimmäiseksi puro haluttiin siivota kaikesta roskasta kolmoskehästä alaspäin. Yllättäen kaupungin puisto-osasto vastusteli aluksi hanketta, mutta lopulta saatiin lupa ja jätelava, joka täyttyi kukkuroilleen. Purosta löytyi kaikkea mahdollista lastenvaunuista, ostokärryistä, autonrenkaista ja akuista alkaen. Siivouksessa pääroolissa oli DHL:n väki.
Toisten siivotessa puroa toinen talkooryhmä aloitti ensimmäisen kohteen sorastamisen ja vielä säilyneiden soraikkojen puhdistamisen. DHL:n kustantaman sorakuorman kohdalla sattui sellainen erehdys, että ensin puron varteen tuotiin sepeliä. Se ei käy taimenelle kutualustaksi, koska kutukuoppaa kaivava emo rikkoisi siinä pyrstönsä. Sepelille löytyi kuitenkin käyttöä rannan vahvistamiseen. Sen päälle rakennettiin yksin tein katselupaikka tuleville kuduntarkkailijoille.
Kun rahaa oli kuitenkin niukasti, keksiliäisyys otettiin käyttöön. Virtapaikkoihin tarvittiin isoja kiviä. Puhelinsoitot läheisille rakennustyömaille mahdollistivat niiden ilmaiseksi saamisen.
Toiset talkoot järjestettiin vielä saman syksyn aikana. Tuolloin DHL järjesti väelleen ulkoilupäivän, ja lapsille järjestettiin omaa ohjelmaa. Menossa mukana oli mm. poniratsastusta, perinteisiä leikkejä, kasvomaalausta, ja vieläpä Hanna Hauki -hahmo vieraili Kotkan Maretariumista.
Pakkalanpurolle, siis virallisesti Krakanojalle, oli olemassa suojeluvaraus Tulkintien eteläpuolisille osille. Kaupungin ympäristökeskus selvittää parhaillaan luonnonsuojelualueen perustamisen mahdollisuuksia. SKES:n Jukka Halonen esitteli asian kaupungin ympäristölautakunnalle, joka puolsi niin suojeluhanketta kuin nimen vaihtamista Pakkalanpuroksi.
Taimenet tulevat!
Koittava lokakuu ylitti rohkeimmatkin odotukset. Lokakuussa taimenet nousivat puroon ja ottivat vasta valmistuneet kutupaikat omikseen. Taimenen häitä seurailtiin illasta toiseen. Samalla varmistettiin, ettei niiden puuhia häirittäisi. Myös Vantaan ympäristölautakunta kävi tutustumassa paikan päällä onnistuneeseen työhön SKES:n Jukka Halosen opastuksella.
SKES anoi kaupungilta lupaa perustaa puron varteen talveksi lintujen ruokintapaikka, mutta siitä tuli puisto-osastolta kielteinen päätös. Lintujen ruokintapaikka olisi omalta osaltaan korostanut, että puroluonto on kokonaisuus, ei vain vedenalaista elämää. Myös ympäristölautakunta oli asiaa kannattanut. Perusteena kiellolle oli rottavaara.
Ensimmäisen kunnostusalueen kohdalla oli alkuaan ikivanha hauras silta, ja kun talkoomateriaalia oli jäänyt yli, tehokkaat talkoilijat rakensivat sen tilalle uuden. Nyt ympäristökeskus vaati sitä purettavaksi, ja näin toimittiin.
Koko ensimmäinen vaihe ei ollut maksanut kaupungille kuin aikaa. Päävastuulliselle, SKES:lle, kustannukset jäivät niin ikään hyvin vähäisiksi. Tästä lankesi kiitos sponsoreille, DHL:lle ja Mediatajulle.
Pakkalanpuron kunnostukset jatkuivat seuraavina vuosina. Ennen pitkää siirryttiin luotujen kutusoraikkojen puhdistuksiin. Puron keväinen poikastuotanto on vaihdellut voimakkaasti, vaikka onnistuneita kututapahtumia on joka syksy kirjattu. Syynä tähän ovat olleet lentokentältä valutetut glykolit, jotka ovat vieneet kaiken hapen vedestä.
Joka tapauksessa Pakkalanpuro on ollut erinomainen esimerkki siitä, kuinka puroluonnon hyväksi voi tehdä kunnostuksin ja siivoustöin paljon, kun siihen löytyy yhteinen tahtotila.
Pitkäaikaiset tulokset
Pakkalanpuron kokemusten innoittamana SKES esitti syksyllä 2014 Vantaan päättäjille, että kaupunki julistaisi seuraavan vuoden purojen teemavuodeksi. Näin myös tapahtui 2015. Teemavuoden aikana kaupunki pyrki nostamaan purojen arvostusta ja tunnettavuutta.
Kaupunki otti luontoaiheisista teemoista laajemmankin kopin. Seuraavana vuonna 2016 vietettiin purojen ja jokien teemavuotta. Myöhemmin teemavuotensa ovat saaneet lähimetsät, ötökät, linnut, niityt…
SKES:n ajama luonnonsuojelualuekin perustettiin lopulta Pakkalanpurolle. Jostakin syystä kaikkein ainutlaatuisin seikka oli jätetty perusteista pois, nimittäin Pakkalanpuro olisi ollut laatuaan ensimmäinen puroluontoarvoihin perustuva suojelualue Suomessa.
Rauhoituspäätös tehtiin 2020, ja perusteeksi annettiin arvokas puronvarsimetsä.
Petteri Hautamaan kuvia Pakkalanpurolta vuosien varrella:
TULOSSA
Ensimmäinen esite:
