Hietatokko Pomatoschitus minutus

Hietatokko ei voi koollaan kehuskella. Sukukypsä hietatokko on 3,5-4,5 sentin pituinen. Suurimmat Suomen yksilöt ovat olleet noin seitsemän sentin pituisia.

Hietatokolla on kuitenkin oma tärkeä merkityksensä asuinalueillaan Itämeren rannikoilla. Tokko on tärkeä lenkki ravintoketjussa pohjaeläimistä kaloihin. Sitä popsivat ainakin ahvenet, kampelat, kivinilkat, kuhat, turskat, simput, isot kuoreet ja jopa siiat.

Hietatokko on yleisväriltään vaalean kellertävä, ja se on kovin samannäköinen serkkunsa liejutokon kanssa. Kaiken lisäksi kalojen olinpaikat ovat lähes samat pitkin Suomen merenrannikkoa.

Lajien erottaminen vaatii tarkkaa silmää, mm. tutustumista erilaisiin kyljen pigmenttikuvioihin (liejutokolla myös pitkittäisiä kuvioita, hietatokolla poikittaisia) ja poikkeaviin pyrstöläiskiin (hietatokolla tumma läiskä ei ole niin selvä kuin liejutokolla).

Mikroskooppi kertoo selkeimmän eron: täysikasvuisilla yksilöillä hietatokolla on vähintään 58 kylkiviivan suomua, liejutokolla enintään 52.

Hietatokot elelevät kesällä matalassa vedessä ja talvella vastaavasti syvällä. Kylmänä vuodenaikana ne eivät tule viittä metriä matalampaan, mutta toisaalta löytyvät Lauri Kolin mukaan Hangon edustalta hyvinkin 25-35 metrin syvyydestä.

Hietatokot hakeutuvat etsimään pesäpaikkoja mataliin hiekkapohjiin toukokuun puolenvälin jälkeen. Hietasimpukan kuoresta syntyy hyvä pesäpaikka. Koiras kaivaa kuoren alta hiekkaa evillään ja suullaan. Koiras houkuttaa useamman naaraan pesäänsä munimaan.

Koiras myös vartioi pesäänsä - syömättä. Kun poikaset kuoriutuvat, koiras ei enää jää niitä puolustamaan.

Tokkoja voi ihminenkin auttaa pesimäpuuhissa. Pohjaan laitetaan vajaan puolen metrin syvyyteen pieniä kaakelilaattoja tai ruukunkappaleita, jotka voivat olla halkaisijaltaan 10x10 senttiä.

Hietatokot ovat poikkeuksellisen lyhytikäisiä. Useimmiten ne elävät vain puolitoista vuotta. Englannissa on tutkittu, että vain 1-2 prosenttia tokoista eläisi kaksivuotiaiksi ja pääsisi kutemaan kahteen kertaan.

Pienten hietatokkojen ruokalistalla ovat vesikirput, hankajalkaiset ja surviaissääsken toukat. Yli kolmesenttisillä ravinnoksi muuttuvat katkat. Kalataloudellista merkitystä hietatokoilla ei ole muuta kuin ravintoketjun välikappaleena.