Härkäsimppu (Myoxocephalus quadricornis)

Härkäsimppu on leveähkö simppulaji. Muihin simppuihin verrattuna härkäsimpun tunnistaa päässä olevista neljästä pyöreästä kyhmyrästä.

Härkäsimppua tavata pitkin rannikkoa sekä muutamissa kymmenissä isommissa järvissä. Itämeren eteläosista se kuitenkin puuttuu.

Härkäsimpulla kuten muillakaan simpuilla ei ole uimarakkoa. Se on kehno uimari ja pysytteleekin pohjaa vasten, paitsi silloin kun se ui.

Kutu tapahtuu joulu-helmikuussa, 10-20 metrin syvyydessä, eli paljon normaalia elinaluetta matalammassa. Koiras kaivaa kutualueen puhtaaksi. Tämä jää myös pariksi kuukaudeksi tuulettamaan mätijyviä ja vahtimaan niiden kypsymistä. Samalla koiras pitää kutsumattomat vieraat loitolla.

Erikoista härkäsimpun mätiin liittyy se, että mätijyvien väri vaihtelee suuresti. Se voi olla oranssin väristä tai toisesta ääripäästä sinivihreää. Järvillä se on enemmän oranssin väristä ja merellä vihreämpää. Ravinnon oletetaan vaikuttavan kudun väriin.

Syksyllä härkäsimppu saattaa käydä hyvinkin matalassa. Silloin se syö silakoita, tokkoja, kivinilkkoja ja kuoreita. Muuten sen ravinto koostuu suurimmaksi osin kilkeistä, valkokatkoja ja muita pohjaeläimiä.

Härkäsimppu lienee parhaiten tuttu verkkokalastajille, koska se jää piikkipäisenä helposti kiinni mm. siikaverkkoihin. Jossain määrin härkäsimppua on käytetty soppakalana. Sen mätiä on pidetty erinomaisena.

Eräillä Suomenlahden alueilla härkäsimppu tunnetaan myös merihärkänä.