Piikkisimppu (Taurulus bubalis)

Piikkisimppu muistuttaa jossain määrin isosimppua. Nimensä piikkisimppu on saanut kiduskannen etummaisesta pitkästä piikistä. Piikkisimpun erottaa isosimpusta myös siitä, että se on hieman isosimppua värikkäämpi.

Kutu tapahtuu maalis-huhtikuussa. Piikkisimpun kutu on siinä suhteessa erikoista, että sillä on peräaukon takana suippeneva pieni lisäke, genitaalipapilli. Tästä on päätelty, että piikkisimpulla olisi sisäinen hedelmöitys.

Piikkisimppu on paljon harvalukuisempi kuin isosimppu. Suomessa piikkisimppua tavataan merialueelta Kotkan ja Kristiinankaupungin väliseltä alueelta.

Piikkisimpun enimmäispituus on 18 senttiä. Se elää suurimmilta osin ilmeisesti katkoilla, kilkeillä, vesisiiroilla sekä halkoisjalkaisilla. Hajanaisia havaintoja on myös siitä, että se söisi tokkoja, kivinilkkoja sekä ahvenia.

Piikkisimppu on ilmeisen lyhytikäinen. Vanhimmat tavatut yksilöt ovat olleet neljän vuoden ikäisiä.

Pyydystetty piikkisimppu voi päästää eräänlaisen kurnutuksen. Tämä syntyy kidusontelon lihasten supistuessa. On epäilty, ettei kurnutus ole vain hätähuuto, vaan että sillä olisi merkitystä piikkisimppujen välisessä kommunikoinnissa.

Paikoin piikkisimppua kutsutaan myös pikkuhorkkeliksi.